Luuseri tässä terve!
Mulla oli vaikka miten monta ajatusta siitä, mistä kaikesta voisin tänne kirjoitella liittyen jouluun. Oli hinta-laatusuhteeltaan hyviä tai ainakin vähiten noloja lahjavinkkejä hintaryhmittäin jaoteltuina. Mutta ei, ku en jaksanut tai saanut aikaiseksi. Jouluun liittyen oli sananen hyväntekeväisyydestä ja Hyvä joulumieli lahjakortistakin. Tiivistettynä: Lahjakortteja oli jaettu eri toimijoille, jotka jakoivat lahjakortteja asiakasperheille. Yllättäen olimme joulun allakin köyhiä, joten tein moraalisesti arveluttavan teon ja hain lahjakortin molemmista paikoista, joista sitä tarjottiin. Toisaalta, lahjakortin summahan on sama niin yksilapsisessa kuin suurperheessäkin ja syödäkin piti.
Oikeastaan tänään ajattelin kirjoittaa aiheesta: Vittu, olen luuseri.
En ole saanut elämässäni aikaiseksi yhtikäs mitään. En mitään. Olen rahaton vuokrakämpässä asuva suurperheen yksinhuoltaja, joka ei saa aikaiseksi edes imuroida riittävän usein.
"No mutta onhan sulla neljä lasta!" No niin onkin. Kyllä, neljä lasta. Eikä ole ammattia tai loppuun saatuja opintoja, ei töitä tai jaksamistakaan sellaisille. Toisaalta, kaksi lapsistani on erityisen tuen tarpeessa, joten enhän minä nyt oikeasti siellä töissä voisi kovinkaan tehokkaasti käydä. Todennäköisesti saisin potkut jatkuvien poissaolojen ja myöhästelyjen vuoksi, joten ihan hyvä, ettei tarvitse töistäkin vielä ressata.
Opiskelut: Niin ne lapset. Aloitin opiskelut kahden lapsen yksinhuoltajana. Vuodet poissa yliopistolta tuplasivat lasten määrän ja uusivat yksinhuoltajuuden. Ylläri: opiskelu ei ole ollenkaan helppoa, kun joutuu stressaamaan jatkuvasti niin lapsista kuin siitä, onko rahaa edes ruokaan. Kunnon ihminen olisi silti edistynyt kuten pitäisi, eikä jäänyt masennuksen ja uupumuksen vuoksi sairaslomalle reilun puolen vuoden opiskelun jälkeen.
Ulkona on jatkuva pakkanen, ainakin se tuntuu tuntuu loputtomalta. Aamulla mittari näytti taas -30,3 astetta. Pää oli jälleen kipeä, lonkkaa särki. Päätin olla poistumatta kotoa tänäänkään. Kaihtimet menivät heti noustuani kiinni, aurinko paistoi. Kunnon ihminen olisi ottanut kipulääkkeen, vetänyt toppahousut jalkaan ja kävellyt yliopistolle. Otin kipulääkkeen, se ei auttanut. Esikoinen lainasi ja hajotti toppahousuni viime talvena, joten niitäkään ei ollut. Motivaatiotakaan ei ollut. Ruoka alkaa loppua, joten toivottavasti pakkaset oikeasti loppuvat pian. Hedelmistä tai muustakaan tuoreesta ei ole jäljellä kuin muisto. Onneksi kanille on porkkanoita.
Oikeastaan tänään ajattelin kirjoittaa aiheesta: Vittu, olen luuseri.
En ole saanut elämässäni aikaiseksi yhtikäs mitään. En mitään. Olen rahaton vuokrakämpässä asuva suurperheen yksinhuoltaja, joka ei saa aikaiseksi edes imuroida riittävän usein.
"No mutta onhan sulla neljä lasta!" No niin onkin. Kyllä, neljä lasta. Eikä ole ammattia tai loppuun saatuja opintoja, ei töitä tai jaksamistakaan sellaisille. Toisaalta, kaksi lapsistani on erityisen tuen tarpeessa, joten enhän minä nyt oikeasti siellä töissä voisi kovinkaan tehokkaasti käydä. Todennäköisesti saisin potkut jatkuvien poissaolojen ja myöhästelyjen vuoksi, joten ihan hyvä, ettei tarvitse töistäkin vielä ressata.
Opiskelut: Niin ne lapset. Aloitin opiskelut kahden lapsen yksinhuoltajana. Vuodet poissa yliopistolta tuplasivat lasten määrän ja uusivat yksinhuoltajuuden. Ylläri: opiskelu ei ole ollenkaan helppoa, kun joutuu stressaamaan jatkuvasti niin lapsista kuin siitä, onko rahaa edes ruokaan. Kunnon ihminen olisi silti edistynyt kuten pitäisi, eikä jäänyt masennuksen ja uupumuksen vuoksi sairaslomalle reilun puolen vuoden opiskelun jälkeen.
Ulkona on jatkuva pakkanen, ainakin se tuntuu tuntuu loputtomalta. Aamulla mittari näytti taas -30,3 astetta. Pää oli jälleen kipeä, lonkkaa särki. Päätin olla poistumatta kotoa tänäänkään. Kaihtimet menivät heti noustuani kiinni, aurinko paistoi. Kunnon ihminen olisi ottanut kipulääkkeen, vetänyt toppahousut jalkaan ja kävellyt yliopistolle. Otin kipulääkkeen, se ei auttanut. Esikoinen lainasi ja hajotti toppahousuni viime talvena, joten niitäkään ei ollut. Motivaatiotakaan ei ollut. Ruoka alkaa loppua, joten toivottavasti pakkaset oikeasti loppuvat pian. Hedelmistä tai muustakaan tuoreesta ei ole jäljellä kuin muisto. Onneksi kanille on porkkanoita.
Kommentit
Lähetä kommentti