Kun usko yhteiskunnan turvaverkkoon katosi
Kävin toissapäivänä taas Kelalla. Asiana oli jälleen kerran virheellinen päätös toimeentulotuesta. Lopputuloksena syys- ja lokakuun hakemukset menevät taas tarkastukseen. Ylihuomenna pitäisi tulla rahat maksamastani sähkölaskusta n.125e, muusta ei ole tietoa. Monilapsisen perheen yksinhuoltajan tulot ovat parhaimmillaankin olleet niin pienet, että hyvässäkin tilanteessa joutuu hakemaan toimeentulotukea. Tämä syksy on ollut siitä poikkeuksellinen, että TE-toimiston päätöksen jälkeen minulla ei ole ollut enää edes työmarkkinatukea, eikä myöskään opintotukea. Tästä tilanteesta eli tilanteesta, jossa henkilö on pitkäaikainen toimeentulotuen asiakas pienten tai olemattomien tulojen ja perheen koon vuoksi, ei voisi paljoa nipistää, mutta onnistuihan sekin, kun pakko on ollut.
Laskin tänään käyttäneeni lokakuussa ruokakauppaan tähän mennessä 200,10e. Aiemmin ruokaan meni arviolta 400-500e/kk, mikä sekään ei ole erityisen paljon. Se, mikä minua tässä huolettaa on se, miten ahtaalle Kela ja sen virheet voivat lapsiperheen ajaa. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus. Jos viimesijaisen etuuden laskemisessa ja myöntämisessä on tapahtunut virhe, joka vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteenkin estäen toimeentulotuen saannin, on tilanne hirveä. Tukala, stressaava, ahdistava. Tilanteesta voisi aivan hyvin tehdä lööpin:
Tiedättekö mikä kyseisessä lööpissä olisi vikana? No eihän se olisi mikään uutinen! Leipäjonoon päätyminen on itselleni uusi ja hämmentävä asia, mutta monille muille se on ollut täysin normaali tilanne jo vuosia. Itse olen aina uskonut siihen, että meillä täällä Suomessa on asiat hyvin, eikä tarvitse kenenkään nälkää nähdä! Enää en ole varma mistään. Homman pitäisi mennä niin, että perustoimeentulotuen normilaskelma on se, mihin voi luottaa. Mikäli kaikki menisi vituilleen, voi normilaskelmaan luottaa. Normilaskelma on kaikille sama ja itselläni on vankka kokemus sillä pärjäämisestä. Yhtäkkiä tilanne on se, että mietin kuinka vähällä on mahdollista pärjätä.
Kuinka nopeasti tottuisin tähän nykyiseen tilanteeseeni uutena normaalina? Kun usko hyvinvointiyhteiskuntaan romuttuu, siitä ei seuraa ainakaan yhteiskuntaan täydellisesti sujahtavaa hyvinvoivaa kansalaista. Ei, minulle ei tule tällä hetkellä mieleenkään olla kunnon kansalainen ja mennä töihin, siis ihan kuin töihin noin vain mentäisiin. Minulle tulee ajatus jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle mahdollisimman pitkälti. Elää mahdollisimman niukasti käyden leipäjonossa, koska sitähän mallia Kela nyt minulle osoittaa. Toki lopputuloksesta tulisi säästöjä Kelalle itseni kohdalla, kun en hakisi enää edes toimeentulotukea. Tässä skenaariossa lapseni ovat suhteellisen suuressa syrjäytymisriskissä, jolloin he tulevat maksamaan yhteiskunnalle huomattavan paljon enemmän kuin parin kuukauden toimeentulotuen verran. En kyllä tiedä onko köyhyyden periytyvyydessä mitään eroa tavallisen köyhän ja suunnitelmani köyhän välillä, tuskimpa vain.
Mutta siirrytäämpä ruokaan ja syömiseen, alkoi jo masentaa köyhyydestä kirjoittaminen!
Kuvituksena eilinen ruoka. Lohkoperunoita äidin kasvattamista potuista, "hampurilaisessa" leipäjonosta saatua leipää ja äidin tuomaa kasvispihviä. Chilimajoneesia en raskinut ostaa, maksaa kuitenkin 2,49e, joten seuraava kuva havainnollistaa:
Ja nyt asiaan!
Kuivakaappi ei luonnollisestikaan ollut tyhjä kuun alussa, joten entisestään olleita aineksia pyrin hyödyntämään mahdollisimman paljon. Olen aina ostanut sitä edullisempaa vaihtoehtoa lähes kaikessa. Sininen Keiju-margariini on ollut vakio, jota ostetaan lähes aina. Eipä osteta enää! Lidlin margariini maksaa 0,28e/400g, eikä vaikuttaisi sisältävän epävegaanisuuksia, mutta tässä rahatilanteessa on parempi olla tarkastamatta. Meiran ketsuppi on toinen vakio, hintaa tällä on muistaakseni 2,59e. Lapsiperheessä kuluu ketsuppia paljon, joten ajattelin säästää ostamalla Prismasta X-tra ketsuppia ja olipa vaan kauheaa kuraa. Säästöä kyllä tuli, kun kukaan ei halunnut syödä sitä. Kyllä X-trakin loppui kuitenkin aikanaan ja tilalle ostinkin sitten taas Meiraa. Seuraavaksi ostan Lidlistä ketsupin, halpaa ja ihan syötävää.
Tuumin, että ehkä jollekulle voisi olla hyötyä jos kokoan yhteen vinkkejä, joilla itse olen pärjännyt, kun on pitänyt vähentää vähästäkin ruokakuluja.
-Jos paikkakunnallasi on ruokajakelua, tutustu siihen. Oikeasti. Ensimmäinen kerta oli pahempi jännittämisen ja oman häpeäntunteen kanssa. Toinen kerta oli jo helpompi. Meidän perheessä ei oikeasti ole ostettu leipää koko kuussa, ainoastaan yksi paketti hampurilaissämpylöitä, Pirkkaa (1,29e), sillä ensimmäisestä jakelusta saatiin 10 leipää ja toisesta 7 leipää. Ollaan saatu myös nyhtökauraa, härkistä ja soijanakkia, eli juuri niitä, mihin nyt ei oikeasti olisi varaa. Täällä ruokajakelua on SPR:n toimesta joka toinen viikko ja noina viikkoina ruokaan on mennyt n.35e ja niillä toisilla viikoilla n.65e.
-Jos sukulainen/tuttava tuputtaa juureksia, ota ne. Meillä on syöty nyt paljon perunaa, koska äiti on tuonut n.5kg käydessään. Pottuja on näkynyt myös tarjouksessa 5kg pussi 1,99e, eli halpaa olisi ostettunakin. Aiemmin en ollut perunan suuri ystävä, mutta nyt meillä on mm. joka viikonloppu itsetehtyjä lohkoperunoita ja pottumuusia useammin kuin ennen. Sosekeittoihin eniten pottua, tietysti. Tavalliseen keittoon vanhempieni kasvattamat potut eivät ole kovin hyviä, kun ovat jauhoisaa lajiketta.
-Lidl. Kyllä se vaan on monessa asiassa halvempi. Toinen kauppa jossa asioin on Prisma. Köyhäily on saavuttanut pisteen jossa ennakoin aiempaa pidemmälle tai käyn molemmissa samana päivänä. Toistaiseksi Lidlistä ei saa hyvää vegaanista jogurttia, Alpron soijajogurtti nyt vaan on parempaa, mikä hankaloittaa pelkästään Lidlissä asiointia. Halvinta olisi tietysti olla syömättä jogurttia lainkaan, mutta ostan sitä jälkikasvulle, ikäänkuin vakuuttaakseni, ettei ole hätää. Vain yksi lapsi on vegaani, joten muut ovat nyt syöneet lehmänmaitojogurttia.
-Ruokalistan tekeminen ja siinä sopivasti pysyminen helpottaa oikeasti. Aloita listan tekeminen sillä, että tutkit jääkaapin, pakastimen ja kuivakaappien sisällöt. Mieti mitä kaikkea voisi yhdistää. Kuinka monta erilaista ruokaa voisi keksiä mahdollisimman vähällä ostamisella? Lidlin tomaattimurska maksaa 0,27e, Myllyn paras tumma makaroni n.0,25e, 1kg riisiä 0,65e, paketillinen vihreitä linssejä 1,19e (paketista riittää kahteen ruokaan).
-No ne einekset, ei niitä. Aiemmin tuli väsähtäneenä kaupassa ostettua turhan usein valmiita pyöryköitä ja pihvejä, soijanakkeja, joskus vihiksiä. Kaupassa kun mietti mitä ihmettä taas seuraavina päivinä syötäisiin, tuli helposti tartuttua valmiiseen pakettiin. Pakastimeen saattoi ostaa kerralla useaa eri lajia, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kun on tehnyt ruokalistan ja merkinnyt kauppalistaan puuttuvat asiat, tietää valmiiksi mitä tulee syömään. Silloin ei osta varmuuden vuoksi yhtikäs mitään. Ruoan laittaminenkaan ei tunnu niin vaivalloiselta, kun tietää valmiiksi mitä on tekemässä.
Laskin tänään käyttäneeni lokakuussa ruokakauppaan tähän mennessä 200,10e. Aiemmin ruokaan meni arviolta 400-500e/kk, mikä sekään ei ole erityisen paljon. Se, mikä minua tässä huolettaa on se, miten ahtaalle Kela ja sen virheet voivat lapsiperheen ajaa. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus. Jos viimesijaisen etuuden laskemisessa ja myöntämisessä on tapahtunut virhe, joka vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteenkin estäen toimeentulotuen saannin, on tilanne hirveä. Tukala, stressaava, ahdistava. Tilanteesta voisi aivan hyvin tehdä lööpin:
Kela ajoi yksinhuoltajan leipäjonoon!
Kuinka nopeasti tottuisin tähän nykyiseen tilanteeseeni uutena normaalina? Kun usko hyvinvointiyhteiskuntaan romuttuu, siitä ei seuraa ainakaan yhteiskuntaan täydellisesti sujahtavaa hyvinvoivaa kansalaista. Ei, minulle ei tule tällä hetkellä mieleenkään olla kunnon kansalainen ja mennä töihin, siis ihan kuin töihin noin vain mentäisiin. Minulle tulee ajatus jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle mahdollisimman pitkälti. Elää mahdollisimman niukasti käyden leipäjonossa, koska sitähän mallia Kela nyt minulle osoittaa. Toki lopputuloksesta tulisi säästöjä Kelalle itseni kohdalla, kun en hakisi enää edes toimeentulotukea. Tässä skenaariossa lapseni ovat suhteellisen suuressa syrjäytymisriskissä, jolloin he tulevat maksamaan yhteiskunnalle huomattavan paljon enemmän kuin parin kuukauden toimeentulotuen verran. En kyllä tiedä onko köyhyyden periytyvyydessä mitään eroa tavallisen köyhän ja suunnitelmani köyhän välillä, tuskimpa vain.
Mutta siirrytäämpä ruokaan ja syömiseen, alkoi jo masentaa köyhyydestä kirjoittaminen!
Kuvituksena eilinen ruoka. Lohkoperunoita äidin kasvattamista potuista, "hampurilaisessa" leipäjonosta saatua leipää ja äidin tuomaa kasvispihviä. Chilimajoneesia en raskinut ostaa, maksaa kuitenkin 2,49e, joten seuraava kuva havainnollistaa:
Ja nyt asiaan!
Kuivakaappi ei luonnollisestikaan ollut tyhjä kuun alussa, joten entisestään olleita aineksia pyrin hyödyntämään mahdollisimman paljon. Olen aina ostanut sitä edullisempaa vaihtoehtoa lähes kaikessa. Sininen Keiju-margariini on ollut vakio, jota ostetaan lähes aina. Eipä osteta enää! Lidlin margariini maksaa 0,28e/400g, eikä vaikuttaisi sisältävän epävegaanisuuksia, mutta tässä rahatilanteessa on parempi olla tarkastamatta. Meiran ketsuppi on toinen vakio, hintaa tällä on muistaakseni 2,59e. Lapsiperheessä kuluu ketsuppia paljon, joten ajattelin säästää ostamalla Prismasta X-tra ketsuppia ja olipa vaan kauheaa kuraa. Säästöä kyllä tuli, kun kukaan ei halunnut syödä sitä. Kyllä X-trakin loppui kuitenkin aikanaan ja tilalle ostinkin sitten taas Meiraa. Seuraavaksi ostan Lidlistä ketsupin, halpaa ja ihan syötävää.
Tuumin, että ehkä jollekulle voisi olla hyötyä jos kokoan yhteen vinkkejä, joilla itse olen pärjännyt, kun on pitänyt vähentää vähästäkin ruokakuluja.
-Jos paikkakunnallasi on ruokajakelua, tutustu siihen. Oikeasti. Ensimmäinen kerta oli pahempi jännittämisen ja oman häpeäntunteen kanssa. Toinen kerta oli jo helpompi. Meidän perheessä ei oikeasti ole ostettu leipää koko kuussa, ainoastaan yksi paketti hampurilaissämpylöitä, Pirkkaa (1,29e), sillä ensimmäisestä jakelusta saatiin 10 leipää ja toisesta 7 leipää. Ollaan saatu myös nyhtökauraa, härkistä ja soijanakkia, eli juuri niitä, mihin nyt ei oikeasti olisi varaa. Täällä ruokajakelua on SPR:n toimesta joka toinen viikko ja noina viikkoina ruokaan on mennyt n.35e ja niillä toisilla viikoilla n.65e.
-Jos sukulainen/tuttava tuputtaa juureksia, ota ne. Meillä on syöty nyt paljon perunaa, koska äiti on tuonut n.5kg käydessään. Pottuja on näkynyt myös tarjouksessa 5kg pussi 1,99e, eli halpaa olisi ostettunakin. Aiemmin en ollut perunan suuri ystävä, mutta nyt meillä on mm. joka viikonloppu itsetehtyjä lohkoperunoita ja pottumuusia useammin kuin ennen. Sosekeittoihin eniten pottua, tietysti. Tavalliseen keittoon vanhempieni kasvattamat potut eivät ole kovin hyviä, kun ovat jauhoisaa lajiketta.
-Lidl. Kyllä se vaan on monessa asiassa halvempi. Toinen kauppa jossa asioin on Prisma. Köyhäily on saavuttanut pisteen jossa ennakoin aiempaa pidemmälle tai käyn molemmissa samana päivänä. Toistaiseksi Lidlistä ei saa hyvää vegaanista jogurttia, Alpron soijajogurtti nyt vaan on parempaa, mikä hankaloittaa pelkästään Lidlissä asiointia. Halvinta olisi tietysti olla syömättä jogurttia lainkaan, mutta ostan sitä jälkikasvulle, ikäänkuin vakuuttaakseni, ettei ole hätää. Vain yksi lapsi on vegaani, joten muut ovat nyt syöneet lehmänmaitojogurttia.
-Ruokalistan tekeminen ja siinä sopivasti pysyminen helpottaa oikeasti. Aloita listan tekeminen sillä, että tutkit jääkaapin, pakastimen ja kuivakaappien sisällöt. Mieti mitä kaikkea voisi yhdistää. Kuinka monta erilaista ruokaa voisi keksiä mahdollisimman vähällä ostamisella? Lidlin tomaattimurska maksaa 0,27e, Myllyn paras tumma makaroni n.0,25e, 1kg riisiä 0,65e, paketillinen vihreitä linssejä 1,19e (paketista riittää kahteen ruokaan).
-No ne einekset, ei niitä. Aiemmin tuli väsähtäneenä kaupassa ostettua turhan usein valmiita pyöryköitä ja pihvejä, soijanakkeja, joskus vihiksiä. Kaupassa kun mietti mitä ihmettä taas seuraavina päivinä syötäisiin, tuli helposti tartuttua valmiiseen pakettiin. Pakastimeen saattoi ostaa kerralla useaa eri lajia, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kun on tehnyt ruokalistan ja merkinnyt kauppalistaan puuttuvat asiat, tietää valmiiksi mitä tulee syömään. Silloin ei osta varmuuden vuoksi yhtikäs mitään. Ruoan laittaminenkaan ei tunnu niin vaivalloiselta, kun tietää valmiiksi mitä on tekemässä.
Kommentit
Lähetä kommentti