Itsemurhan jälkeen
Koska kirjoitan tätä, en ole kuollut. Siskoni sen sijaan on. Muutama päivä sitten hän laittoi keskellä yötä isällemme tekstiviestin. Kertoi ajatelleensa ja pyysi anteeksi. Sitten juna jyräsi hänet pois tästä maailmasta.
Tässä on ollut vähän kaikenlaisia ajatuksia ja tässä niistä muutamia:
1. Vitun nykyaika. Itsemurhaviestitkin laitetaan saatana tekstarina. Minä en viestiä saanut, onneksi isä sai. Laiha lohtu, mutta onneksi sisko laittoi sen viestin. Itselleni ei jäänyt siskoni kanssa asioita selvitettäväksi. Ei edes mitään syytä kummitellä. Vittu.
2. Luulen, että suhteeni junamatkustukseen on muuttunut iäksi.
3. Läheisin siskoni on kuollut, mutta ne elossaolevat ovat idiootteja. Vittu. Ei, yhden siskon kuolema ei lähennä jäljelle jääviä. Pikemminkin tässä on tullut erittäin selväksi kunkin todellinen luonne.
4. Oliko sisko hullu vai ei? Hän sanoi jo nelisen vuotta sitten, että tämä yhteiskunta yrittää tappaa hänet. Milloin mikäkin taho eväsi häneltä toimeentulon/rahat. Sisko ajatteli, että täten pidetään huoli siitä, että ne jotka eivät tässä yhteiskunnassa jaksa, tappavat lopulta itsensä, kun eivät vaan jaksa loputonta taistelua jopa perusasioista. Oikeassa oli.
5. Jaksaisiko tästä nostaa älämölöä? Pitäisi varmaankin tehdä valituksia ties minne. Sisko yritti päästä vapaaehtoisesti hoitoon viime viikkoina useita kertoja, mutta häntä ei otettu osastolle. Hänelle tulostettiin bussiaikataulu käteen ja käskettiin mennä kotiinsa.
6. Mulla vituttaa. Aivan suunnattomasti. Kaikki. Niin paljon, että pää meinaa hetkittäin räjähtää. Rauhottavat auttavat hieman, mutta aiheuttavat päänsärkyä.
7. Miksen soittanut? No siksi kun halusin keskittyä koko viime viikon tenttiin lukemiseen ja päästä siitä saatanan tentistä läpi. Lisäksi sisko ei useinkaan vastannut puhelimeen laisinkaan. En jaksanut, koska siitä puhelusta ei olisi voinut ollut vaivaa. Vaivaa. Vittu. Mutta hommahan meni niin, että jos soitin, mutta tämä ei vastannut, huolestuin suunnattomasti. Huolestuin, koska en tiennyt millä meiningillä sisko oli.
8. Miten tästä eteenpäin? Miten tässä pitäisi keskittyä yhtikäs mihinkään?
Tässä on ollut vähän kaikenlaisia ajatuksia ja tässä niistä muutamia:
1. Vitun nykyaika. Itsemurhaviestitkin laitetaan saatana tekstarina. Minä en viestiä saanut, onneksi isä sai. Laiha lohtu, mutta onneksi sisko laittoi sen viestin. Itselleni ei jäänyt siskoni kanssa asioita selvitettäväksi. Ei edes mitään syytä kummitellä. Vittu.
2. Luulen, että suhteeni junamatkustukseen on muuttunut iäksi.
3. Läheisin siskoni on kuollut, mutta ne elossaolevat ovat idiootteja. Vittu. Ei, yhden siskon kuolema ei lähennä jäljelle jääviä. Pikemminkin tässä on tullut erittäin selväksi kunkin todellinen luonne.
4. Oliko sisko hullu vai ei? Hän sanoi jo nelisen vuotta sitten, että tämä yhteiskunta yrittää tappaa hänet. Milloin mikäkin taho eväsi häneltä toimeentulon/rahat. Sisko ajatteli, että täten pidetään huoli siitä, että ne jotka eivät tässä yhteiskunnassa jaksa, tappavat lopulta itsensä, kun eivät vaan jaksa loputonta taistelua jopa perusasioista. Oikeassa oli.
5. Jaksaisiko tästä nostaa älämölöä? Pitäisi varmaankin tehdä valituksia ties minne. Sisko yritti päästä vapaaehtoisesti hoitoon viime viikkoina useita kertoja, mutta häntä ei otettu osastolle. Hänelle tulostettiin bussiaikataulu käteen ja käskettiin mennä kotiinsa.
6. Mulla vituttaa. Aivan suunnattomasti. Kaikki. Niin paljon, että pää meinaa hetkittäin räjähtää. Rauhottavat auttavat hieman, mutta aiheuttavat päänsärkyä.
7. Miksen soittanut? No siksi kun halusin keskittyä koko viime viikon tenttiin lukemiseen ja päästä siitä saatanan tentistä läpi. Lisäksi sisko ei useinkaan vastannut puhelimeen laisinkaan. En jaksanut, koska siitä puhelusta ei olisi voinut ollut vaivaa. Vaivaa. Vittu. Mutta hommahan meni niin, että jos soitin, mutta tämä ei vastannut, huolestuin suunnattomasti. Huolestuin, koska en tiennyt millä meiningillä sisko oli.
8. Miten tästä eteenpäin? Miten tässä pitäisi keskittyä yhtikäs mihinkään?
Kommentit
Lähetä kommentti