Yyhoota vituttaa




Tämän blogin ensimmäinen versio, joka tuli myöhemmin poistetuksi, sai alkunsa vuonna 2009. Oli joulukuu, rahat tiukilla, niinkuin aina. Oli lapsiperheille tarkoitetusta Hyvä joulumieli -keräyksestä saatu lahjakortti, joka komeili kuvassa. Silloin jo hävetti, kaikki. Lahjakortti ja yksinhuoltajuus.

Oli hyvin väsynyt yksinhuoltajaäiti, jonka 8kk ikäinen kuopus oli itkenyt keväästä kesään koliikkia, joka vaihtui syksyn tullen korvatulehduskierteeksi. Vielä vuosien jälkeen voin todeta, että tuo oli toistaiseksi elämäni raskainta aikaa. Joka ilta itkin silkasta väsymyksestä, kannoin itkevää vauvaa sylissäni, kävelin vuokrakolmiomme keittiöstä eteisen kautta olohuoneeseen ja takaisin. Uudestaan ja uudestaan. Ohhoijaa ja voi niitä aikoja. Eipä ole ikävä!

Niimpä nyt, ollessani aivan uskomattoman monella eri tavalla hyvinkin raskaassa elämäntilanteessa, voin sentään ajatella, että empähän ole takaisin vuodessa 2009! Eihän tässä tarvitse juuri edes itkeä, vähän vaan pms-masiksissa nyyhkiä ja tuntea alemmuutta verrattuna kaikkiin muihin, eli ihan peruskauraa.

Vielä kuukausi-pari sitten luulin, että elämä on raskasta paskaa. Sitten TE-toimisto teki päätöksen, jonka mukaan olen ollut tietämättäni täysipäiväinen opiskelija jo viime vuoden marraskuusta lähtien. Kela alkoi laitella uusia kirjeitä 1-2 viikottain. Ensiksi Kela reagoi lopettamalla työmarkkinatuen. Sitten tuli ensimmäinen kirje liikamaksusta, muutaman päivän viiveellä toinen. Yhteensä liikamaksuja on Kelan mukaan 7 502 euroa. Hain luonnollisesti toimeentulotukea, jonka Kela laski väärin, tehden tuesta kielteisen päätöksen. Sosiaalityöntekijä oli yhteydessä Kelaan ja hakemukseni meni uudelleenkäsiteltäväksi. Uusikin päätös oli virheellinen, tosin eri tavalla kuin ensimmäinen, mutta päätös oli sama: Toimeentulotukihakemuksenne on hylätty. Virheet olivat niin massiivisia, että ne laskivat tämänkin kuun toimeentulotuen noin viidesosaan sen todellisesta määrästä. Viikko sitten tutustuin paikalliseen ruoka-apuun, kun SPR ja helluntaiseurakunta jakoivat yhteistyössä kauppojen hävikkiruokaa. Hävetti käydä hakemassa ruokakassi, mutta siellä oli vihis! Oli nyhtökauraa ja härkistä, mitään noista en ole raskinut ostaa hetkeen. Kassissa oli myös epävegaanisia tuotteita, kuten kalapyöryköitä, jotka päätyivät muihin suihin. Lakto-ovot tuotteet vedettiin itse, saatiin mahamme kipeiksi.

Koetin lieventää häpeän tunnetta sillä faktalla, että maailman ruokahävikki on hirvittävää. Noin kolmasosa kaikesta tuotetusta ruoasta päätyy hävikkiin. Hävikkiruoan hakeminen ja syöminen on siis myös ekoteko!




Fakta: Tämänhetkinen tilanne nyt vaan on se, että mulla menee heikommin, kuin kellään tietämälläni henkilöllä. Kun oma tilanne nyt vaan on se, että sosionomi menee hiljaiseksi kartoittaessaan elämäntilannettani. On haasteita, mutta minähän selviän. Aina. Avarassa luonnossa oli vastikään jakso, joka käsitteli eläinmaailman yksinhuoltajia. Pahoittelen, mikäli lainaus menee vikaan, mutta ohjelmassa todettiin jotakuinkin näin:

"Yksinhuoltajan elämä ei ole helppoa arktisella alueella."


Jep, allekirjoitan täysin.

Kommentit

Suositut tekstit