Mustan perjantain saldo vähävaraisessa taloudessa

Tehdäänpä nyt aluksi selväksi, että Black Fridayn kaltaiset tapahtumat, joilla pyritään saamaan aikaan helvetisti turhaa myyntiä, ovat lähtökohtaisesti mielestäni perseestä. Mieltäni ilahduttaa suuresti, että monet eettiset yritykset skippasivat koko päivän, oikeaa meininkiä. 

Itsekin törmäsin perjantaiaamuna facebookissa Jemenin lasten Black friday -kampanjaan. Koska facebook-kampanjan kautta lahjoittaminen ei onnistunut, käytin 10e tekstiviestilahjoitusta. Vaikka itsekin olen varsin rahaton, tilanne perheessämme on niin paljon parempi, kuin keräyksen kohteena olevilla nälkää näkevillä lapsilla, että koen tuon kympinkin lahjoittamisen olevan liian vähän ja noloa. Eli kyllä, suomalainen toimeentulotukea saava yksinhuoltaja kokee häpeää siitäkin, ettei uskaltanut lahjoittaa enempää nälkää näkeville lapsille, varsinkaan ennen joulua. Täällä voi lahjoittaa haluamansa summan, joten mikäli taloudellinen mahdollisuus on, olisi hienoa, mikäli mahdollisimman moni lahjoittaisi edes jotain. 

Sitten päästäänkin itse asiaan, eli periaatteisiin ja niiden toteuttamiseen käytännössä. Yksi lapsistani on ollut jo pidempään ainut luokaltaan, jolla ei ole puhelinta. Totta kai rahattoman hipinkin lapsi haluaa tuntea kuuluvansa joukkoon ja olla niinkuin muutkin. Eli tässä tapauksessa räplätä puhelinta, katsoa hölmöjä YouTube-videoita ja pelata Minecraftiä. Olen luvannut lapselleni puhelimen joululahjaksi, koska en usko, että pystyisin paljon pidempään puhelimen hankintaa siirtämään. Lapsi myös kulkee usein yksin pyörällä 3,7km koulumatkansa, joten toisinaan on ollut tilanteita, jolloin puhelin olisi ollut hyödyllinen.

Black fridayn puhelintarjoukset toivat joustavuutta ja valinnanvaraa puhelimen valintaan. Selväähän nimittäin on, ettei puhelin voinut maksaa yli 100e. Kiitos flunssan, joka on piinannut minua jo yli viikon, heräsin eilen neljän jälkeen, mikä mahdollisti etukäteen tarjouksiin ja valikoimaan tutustumisen. Ollakseni rehellinen, minua ei kiinnosta puhelimet paskan vertaa. Kunhan puhelin toimii jotenkuten, niin se on aivan ookoo. Mutta minä tutustuin, luin arvosteluja ja testejä. Yritin parhaani vertaillessani. Pakkasen kestävyys ja muutoinkin hyvä akku vetosivat minuun. Aamulla menin Giganttiin ja sain ostettua puhelimen hintaan 95e. Tuskin ketään kiinnostaa, mutta puhelimeksi valikoitui Nokia 3.1. Torstaina käydessäni Prismassa ruokaostoksilla, käytävällä oli Black friday tarjouksia. Ennestään tuntemattoman merkkinen iKanoo BlueTooth kaiutin 4,95e. No ostin, ku halvalla sai! Puhelinta toivonut lapsi toivoi nimittäin myös JBL kaiutinta, mutta sitä en olisi hankkinut, koska rahat ei voi riittää kaikkeen. Nyt puhelin ja kaiutin maksoivat yhteensä sopivan 99,95e. 

Itse koen pientä huojennusta siitä, ettei tarvinnut ostaa sitä kaikkein halvinta puhelinta lapselle. Laatu ja halpa hinta kun eivät yleensä kohtaa puhelinkaupoillakaan. Entäs sitten se, että väkisinkin kävi mielessä, olisiko se halvin puhelin nolo? Sellainen, jota joutuisi kuitenkin vähän häpeämään? Koululuokissa luokkayhteiskunta pääsee pahimmillaan esille hyvin ikävällä tavalla johtaen kiusaamiseen.  Tästä kuitenkin lisää toisella kertaa.

Kommentit

Suositut tekstit